European School Network -konferenssi lukiollamme 3.10.2013

Suomessa - Tampereella, Ylöjärvellä, Kangasalla ja Valkeakoskella - järjestetty kansainvälisen eurooppalaisen kouluverkoston 7. vuosikonferenssi järjestettiin tällä kertaa sen synnyinmaassa Suomessa. Kolmipäiväinen konferenssi 2.-5.10. keräsi syksyisen kauniiseen keliin Pirkanmaalle 30 opettajaa ja 16 opiskelijaa.

Konferenssin tarkoitus on arvioida, suunnitella, esitellä ja kehittää kouluverkoston toimintaa. Verkoston toimintaperiaatteet ovat jatkuvassa arvioinnissa, lukuvuoden projektit esitellään "market place" -torilla ja uusia projekteja luodaan. Tärkeä osa konferenssia on henkilökohtaisten kontaktien luonti rehtoreiden, koordinaattoreiden ja opiskelijoiden kesken.

ESN-verkostosta löytyy lisätietoa verkoston sivuilta www.esnetwork.eu.

Toista kertaa verkoston historiassa opiskelijat pitivät oman konferenssinsa opettajien kanssa osin yhdessä. Koulustamme opiskelijakonferenssiin osallistuivat Anssi Nieminen ja Anna Haavisto. Muut opiskelijat tulivat Turkista, Italiasta, Hollannista, Saksasta, Unkarista ja Ranskasta. Suomalaiset isäntäopiskelijat voivat halutessaan tehdä viikon mittaisen yksilövaihdon vieraansa kotimaahan.

Opiskelijakonferenssi alkoi tutustumisella

Epävirallinen ryhmäpotretti

Åre 10.-16.3.2012

Kangasalan lukiolaisia Åressa 10.-16.3.2012

Lauantaiaamu kello 5:00. Kangasalan linja-autoasemalle saapuu toinen toistaan väsyneempiä nuoria, laskettelu- ja lumilautailukurssi Ruotsin Åreen on alkamassa. Kun viimeisetkin matkatavarat saadaan juuri ja juuri mahtumaan bussin tavaratilaan, on bussi, bussikuski, 37 oppilasta ja 2 opettajaa valmiina lähtemään kohti Turun satamaa.

Turusta risteilimme puolisen päivää kohti Tukholmaa. Laivassa kaikki viettivät aikaa omalla tavallaan, osa (opettajat lukekaa: kaikki oppilaat) teki kouluhommia, osa nukkui, osa kierteli tax free -myymälässä ja osa vain katseli ikkunasta ulos ihastellen Ahvenanmaan ja Ruotsin keväistä säätä. Saapuessamme illalla Tukholmaan, vastoin kaikkia odotuksia vastassa oli vesisade. Pääsimme kuitenkin melko nopeasti starttaamaan koko yön kestävän bussimatkan kohti Årea. Mutta kunpa vesisade olisi jäänyt vain Tukholmaan…

Voi vain arvata, saavatko lukion 1. ja 2.-luokkalaiset, tai ylipäätään kukaan, nukuttua täydelliset yöunet linja-autossa. Etenkin, kun tilanteeseen lisätään vielä malttamaton odotus seuraavaa päivää kohtaan ja pari akustista kitaraa. Kaikki kuitenkin tiesivät, että tulevana aamuna määränpäässämme suuntaisimme heti rinteeseen, joten ainakin jossain kohtaa yötä kaikki hiljenivät nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna kahdeksalta saavuimme muutaman kilometrin päähän itse Åresta, pieneen Duvedin kylään, jossa myös majoituimme. Vaihdoimme laskettelukamat päälle ja suuntasimme rinteeseen. Ensimmäinen päivä oli tarkoitus viettää Duvedin rinteissä, mutta puolenpäivän jälkeen alkanut vesisade karkotti sekä oppilaita että opettajat pois rinteestä jo ennen sovittua tapaamisaikaa. Sateinen loppuilta kuluikin tavaroita järjestellen ja ruokaa laittaen omissa 6-8 hengen huoneistoissa hotelli Renenissä.

Maanantaiaamuna suuntasimme Åren rinteille. Rinteet eivät olleet huippukunnossa, mutta laskemista ja etenkään maisemia ei siitä huolimatta voi sanoin, eikä edes kuvin, kunnolla kuvailla.
Myöhemmin maanantaina vietimme vielä kaikki yhteistä pizzailtaa, jonka jälkeen loppupäivä sujui huoneistoissa saunoen ja iltaa viettäen.

Tiistaiaamuna lähdimme jälleen Åren rinteisiin ja ensimmäistä kertaa koko reissun aikana, laivamatkaa lukuunottamatta, aurinkokin uskaltautui esiin pilvien takaa. Päivä kului lähes kokonaan laskien, sillä suuri osa porukasta lähti vielä auringonlaskun jälkeen katsastamaan Duvedin iltamäen.

Keskiviikolle oli tiedossa vähän erilaistakin ohjelmaa laskettelun lisäksi. Päivän olimme rinteissä, mutta illalla lähdimme bussilla pienen ajomatkan päähän katsomaan Tännforsenin vesiputousta. Upean putouksen vieressä oli suuri lumi- iglu kappeleineen.
Myöhemmin illalla hotellille päästessämme tiedossa oli pakkaamista ja siivoamista, sillä jo seuraavana aamuna laukkujen piti olla pakattuna ja huoneen luovuttamiskunnossa.
Lähtöaamu koitti, omasta mielestäni hieman liian nopeasti, ja kaikki juoksentelivat ympäri hotellia viemässä matkatavaroita pois huoneesta ja lasketteluvälineitä ulos varastosta. Huoneistojenkin siivoukset hoidettiin kunnialla loppuun, jonka jälkeen lähdimme viimeistä kertaa rinteisiin.

Onneksi viimeiselle päivälle osui viikon paras keli, ja pääsimmekin kunnolla nauttimaan keväisestä auringosta, kun lämpötilakin kohosi useamman asteen nollan yläpuolelle. Myös tuuli oli sen verran tyyntynyt, että ensimmäistä kertaa koko viikon aikana oli mahdollista päästä Åreskutanin huipulle, niin ylös kun hissillä pääsi. Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Muutaman tytön kanssa tuijottelimme maisemia hetken suu auki, eikä varmasti kenellekään jäänyt epäselväksi, ketkä huipulla olivat turisteja.

Kun kaikki olivat selviytyneet rinteistä alas, lähdimme vielä Holiday Club Åre -hotellin kylpylään. Siellä hyvän tovin porealtaissa rentouduttuamme oli jälleen koko yön kestävän bussimatkan aika kohti Tukholman satamaa. Kaikki olivat viikon jälkeen sen verran väsyneitä, että unelta oli lähes mahdotonta välttyä.

Perjantaiaamuna satamaan saapuessamme astui eteen ongelma, bussimme törmäsi rotvalliin ja öljyä vuosi bussista ulos. Pienten epäselvyyksien jälkeen kuitenkin onneksemme selvisi, että bussi saadaan laivaan. Mutta onnen vastapainoksi Turun satamassa oli tiedossa matkatavaroiden siirtäminen bussistamme uuteen, sillä bussi jäi odottamaan korjausta Turkuun.

Reissu oli kokonaisuudessaan mielestäni mahtava, ja ehdottomasti suosittelen kyseistä kurssia kaikille laskettelun ystäville. Viikkoon sisältyi laskettelun ja ylempänä mainittujen lisäksi paljon naurua, hyvää ruokaa, ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia, vieraita kieliä ja myös vähän shoppailua. Suuremmilta vahingoilta vältyttiin niin maalla, merellä kuin pilvien yläpuolella rinteiden korkeuksissakin. Yksi 1. vuoden opiskelija työnnettiin pyörätuolissa laivaan viimeisen laskettelupäivän nilkan venähdyksekstä johtuen, mutta muuten kaikki palasivat kotiin ehjinä.

Kurssi on mielestäni parasta, mitä Kangasalan lukio tarjoaa, enkä oikeastaan keksi, millainen voisi olla parempi kurssi. Paitsi tietysti opettajat voisivat pistää harkintaan shoppailu- ja auringonottokurssin johonkin mukavaan ja eteläiseen lomakohteeseen. Sitä odotellessa tahdon kiittää kaikkia kurssissa mukana olleita, etenkin mahtavia liikunnanopettajiamme Heljä Lehtolaa ja Petri Erholtzia, jotka tekivät kurssista mahdollisen. Ja tietysti myös bussikuski Mattia, joka ei jättänyt meitä Kangasalan linja-autoasemalle eikä Tukholman sateiseen satamaan, vaan kuskasi meitä läpi naapurimaamme, ja vielä takaisinkin. Kiitos, viikko oli unohtumaton!

Anni-Beata Rantanen

Viikko Italiassa 13.-19.4.2013

 

Viikko Italissa

 

Kangasalan lukion kansainvälisyysprojektin lähtö Italiaan koitti 13. huhtikuuta iltapäivällä. Saavuttuamme lentokentälle Italian Bergamoon meitä odotti epäonneksemme huono sää. Koululta lähdimme kaikki isäntäperheidemme luo, jossa asetuimme taloksi ja tutustuimme perheeseen.

Seuraavana aamuna kokoonnuimme koululla. Katsoimme italialaisten tekemän kuvaesityksen Suomi-viikosta ja kertasimme tulevan viikon ohjelman. Viimeistelimme myös myöhemmin esitettävät projektityöt, jonka jälkeen olimme onneksemme vapaat koulusta viikonlopuksi. Lauantai-iltana oli ohjelmassa projektiin kuuluvan italialaisen syntymäpäivät hänen kotonaan, missä porukalla pidimme hauskaa tanssien ja musiikkia kuunnellen. Sunnuntaina olikin perhepäivä. Italialaiset olivat suunnitelleet päivän täyteen ohjelmaa, ja pian suuntasimmekin keilahalliin, jossa halukkaat saivat keilata. Hallista suuntasimme pitseria-ravintolaan, jonkalaista ei Suomesta löydy. Pöytään tuotiin pitsa, jonka loputtua tuotiin seuraava ja tämä jatkui niin kauan kun jaksoimme syödä. Tyytyväisinä täynnä italialaista herkkupitsaa lähdimme jokainen omiin suuntiimme ja valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Maanantaina lähdimme junalla kohti kaunista Como-järveä. Matka ei ollut pitkä, ja vähän ajan kuluttua saavuimme järvelle, josta menimme pienellä hassulla junalla korkean vuoren päälle. Vähän aikaa yhdessä ihmeteltyämme saimme vapaasti kierrellä ja tutkia kauniita maisemia. Yllätykseksemme vuorelle oli eksynyt myös muita suomalaisturisteja seikkailemaan, joiden kanssa vaihdoimme pari sanaa. Laskeuduttuamme vuorelta, saimme pari tuntia vapaa-aikaa kierrellä paikallisissa kaupoissa.

Tiistaina vuorossa olikin muodin mekka Milano. Aamulla italialaiset pitivät meille draamatunnin, jossa teimme erilaisia näyttelyharjoituksia ja muita ryhmätehtäviä, jotka kuitenkin vaativat keskittymistä. Milanossa vierailimme kahdessa Milanon korkeimmassa pilvenpiirtäjässä. Sää oli puolellamme, ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta luoden ihanan kesän tunnelman huhtikuiseen vierailuumme. Kierrosten loputtua matkasimme täpötäynnä olevalla metrolla Milanon keskustaan näyttävän ja goottilaistyylisen Milanon tuomiokirkon luo, jossa saimme vihdoin hartaasti toivottua vapaa-aikaa shoppailulle.

Seuraavana aamuna bussi lähti koululta kello seitsemän aamulla kohti henkeäsalpaavan kaunista Santha Marghareta Ligurea, jossa ohjelmassa oli patikointia. Aikasesta kellonajasta huolimatta italialaiset ystävämme pitivät huolen siitä, ettei bussissa saanut nukuttua: he lauloivat äänekkäästi koko kolme tuntia kestäneen bussimatkan. Perille päästyämme juoksimme heti rannalle ottamaan kuvia ja ihailemaan jälleen maisemia. Sitten alkoikin päivän urakka, kahdeksan kilometrin kävely, joskin näyttävissä maisemissa. Matkan aikana lupaavalta näyttänyt sää vaihteli auringonpaisteesta ukkoseen, mutta kävelyä se ei pysäyttänyt. Satamassa mutustelimme isäntäperheidemme antamia eväitä ja lyhyen vapaa-ajan jälkeen purjehdimme suurella veneellä takaisin lähtörantaan, jossa jälleen kerran saimme mukavasti vapaa-aikaa.

Viimeisenä kokonaisena päivänä, torstaina, ei ollut koulun puolesta ohjelmassa mitään ihmeellistä. Kokoonnuimme tutussa luokassa koulussa, jossa pidimme projektitöiden esitelmät. Hyvin menneiden esitysten jälkeen suuntasimme junalla läheiseen ostoskeskukseen. Muutamien tuntien kuluttua palasimme koululle, jossa saimme syödä todella hyvää ruokaa. Saimme valita kahdesta erilaisesta tyypillisestä italialaisesta pastasta mieluisimman ja sen vierelle vielä lisukkeita, kuten salaattia, porkkanoita tai kanaa. Aikamoista verrattuna lukiomme tuttuun ja turvalliseen seitiin, mutta täytyy myöntää, että italiassa kouluruoasta joutuu maksamaan, eivätkä nuoret syö koulussa sellaista ateriaa kuin me, vaan vain pieniä välipaloja. Illalla kokoonnuimme porukalla ja pidimme hauskaa yhdessä vielä viimeisen kerran.

Perjantaina 20. huhtikuuta oli haikea lähtöpäivä. Tapasimme puoli seitsemältä aamulla koululla, jossa bussi odotti meitä valmiina viemään lentokentälle. Itku kurkussa halasimme italialaisia ystäviämme ja hyvästelimme heidät herkissä tunnelmissa. Kapusimme bussiin ja aloitimme matkamme lentokentälle ja kohti rakasta koti-Suomea.

Viikko oli virkistävä tauko puuduttavasta lukioarjesta. Pelkkää lomaa matka ei kuitenkaan ollut, sillä projektityö ja päiville suunnitellut ohjelmat muistuttivat, että nyt ollaan koulun matkalla. Kulttuurierot muistuivat jälleen mieleen, kun piti toimia muiden erikoisella tavalla, mikä ajoittain erosi suurestikin Suomen tavoista. Kaikkeen kuitenkin tottui, ja italialaisten perheiden sydämellisyys ja ystävällisyys lohduttivat tuntemattomassa maassa ja talossa asumista, ja loivat lämpimän tunnelman. Ruokakulttuuri oli myös oma osansa, kun ruokatottumukset poikkesivat suuresti toisistaan Italian ja Suomen välillä. Italiassa aamulla syödään hyvin vähän, ehkä pari keksiä tai muuta makeaa ja juodaan teetä tai kahvia. Koulupäivän aikana napostellaan omia pieniä eväitä, kuten keksejä ja leivoksia. ”Lämmintä ruokaa” syödään vasta kotona iltapäivällä ja illalla koulun jälkeen, eikä iltapalaa syödä päivällisen myöhäisen ajankohdan vuoksi. Italialaiset tuntuvat onnekkailta saadessaan asua niin kauniissa maassa suurten, komeiden vuorien ympäröiminä, mutta viikonkin siellä asuessa huomaa, miten yksinkertaisemmin ja helpommin jotkut asiat hoituvat Suomessa.

Kirjoittanut: Sanni Vallittu ja Heini Sjöholm
Valokuvat: Jussi Partanen