Italialaiset saapuivat Suomeen joskus, milloinka lie mahtoi
ollakkaan, en muista, oiskohan ollunna helemikuussa. Tutustuimme
italialaisiin noppeesti, vaikka suomalaisia ollaankin. Meillä oli tiällä
Suomessa melekosen palajon kaeken mualiman aktiviteettejä sun muita.
Yks päevä mentiin kovvoo järvenjiällä heposten vetämillä pulukilla,
jonka jäläkeen paistettiin makkarraa. Tarjottiin italialaisille myös
sinappia, mutta ee ne oekein siitä niin välittännä. Seeraavana oli
vuorossa saanomista kylymän avannon kera. Yhessäolo oli oekein mukavaa,
minkä takkii piätimmekin järjestää pippaloita lähes joka ilita.
Saanomista oli tottakai luvassa ja osa italialaisista siitä ihan
naattikin. Viikko oli hujjauksessa ohi ja sitten olikin jo hyvästien
aeka.
2.5. lähettiin uamuvarahain bussilla kohti Helesinki-Vantaa
lentokenttää, josta lensimme lentokonneella Italiaan. Kaekkia uuvutti
matka, joten ensimmäinen päevä menikin ihan loekoellessa. Käätiin viikon
aekana monessa paikkoo, kuten esimerkiksi valatavalla Duomo kirkolla.
Piästiinhän myö sen sissäänkin kahtommaan mittee sieltä löötyy. Yks
päevä käätiin jollain kaaniilla merenrannalla. Osa käväs
kastaatumassakin siellä, vaikkei se niin mahottoman lämpöstä ollunna.
Joku päevä tutustuttiin näitten italialaisten kooluun, jossa
musalinjalaesilla oli essiintyminen. Toesiks viimesenä ilitana meillä
olikin sitten pirskeet, joissa huuvatettiin mussiikkia niin lujjoo että
melekein suatiin hääjöt poijjes. Näin ee kuitenkaan piässyt käämään ja
kaekilla oli kivvaa. Siinäpä se viikko mennä hurahti äkkiä ohi ja myö
palattiinkin takas pulupetin iäreen tänne Suomeen. Vuan kylläpä se
pistää edelleen mietityttämmään miten ihimeessä ne italiaanot tekkee
tarpeensa muassa oleviin reikiin.
Nikke Karaksela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti