31.7. – 2.8.2018 Kangasalan lukion oppilaat Arttu Salminen, Samu-Ville Toivonen, Hille Jaakkola ja opettaja Heini Järvinen osallistuivat Japanin valokuvauskaupungissa Higashikawassa olevaan International High School Students’ Photo Festival Exchange valokuvausfestivaaliin. Aikaisemmin keväällä oli Kangasalan lukiossa pidetty alkukarsinnat, joiden perusteella valittiin matkalle lähtijät.
Japanissa todella tuntui siltä, että olimme ulkomailla. Monesti Euroopassa reissatessa, on edes pieni idea siitä missä mennään ja kylttien sanoja pystyy tavaamaan. Japanissa oli toisin. Kielitaitomme tosin rajoittui sanaan sumimasen ja karttui matkan aikana muun muassa lauseella shashin o tottemo iideska eli saanko ottaa kuvan. Emme siis ymmärtäneet puhetta, emme kirjoitusta emmekä tienneet edes sitä, miten käyttäytyä. Olimme tietysti Suomessa lukeneet jotain japanilaisesta kulttuurista, mutta kaikki tuo tieto näytti kummallisesti valuvan pois päästä juuri silloin kun sitä olisi eniten tarvinnut. Puikoilla hyvin erilaisen, mutta maukkaan ruoan syöminen onnistui kuitenkin hyvin pienen sähläyksen jälkeen. Opimme matkalla paljon, mutta olimme yhtä ulalla asioista seisoessamme lentokentällä matkalla takaisin Suomeen kuin olimme olleet Japaniin tullessammekin.
Festivaalilla oli yhteensä kolme kilpailutehtävää. Ensimmäisenä kilpailupäivänä menimme kuvailemaan lähellä olevan markkinan eloa. Sieltä mieleen jäi näin suomalaisena hirveä ruuhka, ilotulitus, hyvä ruoka ja lukuisat valokuvanäyttelyt. Seuraavana päivänä pääsimme ihailemaan kaunista vuoristomaisemaa ja kuumia lähteitä tosin kameroiden linssien lävitse. Higashikawan pikkukaupunkia kuvailimme kolmantena päivänä. Kiertelimme todella suorilla kaduilla pienten talojen lomassa korppien ja lukuisten sähköjohtojen halkoessa taivasta. Kaupungin laidalla alkoivat myös riisipellot, joista Higashikawa on kuuluisa kuten myös puhtaasta juomavedestään.
Iltaisin festivaalin ohjelman loputtua lähdimme kameroiden kanssa kiertelemään Higashikawaa ja kuvailemaan milloin mitäkin hyödyntäen katulamppujen valoja muuten pimeässä illassa. Eräänä iltana ”valotimme marsia” joen varressa ja toisena taas päädyimme taiteilemaan piirustusta ohikulkeneelle japanilaiselle.
Pelkästään japanilaiseen kulttuuriin emme tutustuneet. Paikalla oli nimittäin isäntämaan ja meidän suomalaisten osallistujien lisäksi nuoria 17 eri maasta: Kiinasta, Koreasta, Taiwanista, Thaimaasta, Vietnamista, Uzbekistanista, Indonesiasta, Australiasta, Kanadasta, Latviasta, Yhdysvalloista, Mayanmarista, Malesiasta, Singaporesta, Marshallinsaarilta, Mongoliasta ja Venäjältä. Kaikista maista oli mukana kolme oppilasta ja opettaja. Vaikka osallistujia oli paljon, ehdimme sentään vaihtaa pari sanaa suurimman osan kanssa.
Jokaisella ryhmällä oli myös oma kääntäjänsä, sillä festivaalin järjestäjät eivät osanneet kovin hyvin englantia. Meidän suomalaisten tapauksessamme kääntäjä käänsi japanista englanniksi. Kääntäjämme mukana päädyimme Biein kauniille kukka- ja laventelipelloille, teeseremoniaan ja taittelemaan paperisia joutsenia, jotka päätyivät Hiroshimaan.
Yksi hauskimmista asioista oli se, että jokainen meistä sai kuusi t-paitaa, yhden jokaiselle
festivaalipäivälle. Niinpä kuljimme saman näköisissä paidoissa koko viikon. Päätösjuhlassa tanssimme japanilaisten ohjeistuksen mukana japanilaista perinnetanssia kimonot ja jinbeit päällä.
Matka oli opettavainen eikä opettanut asioita pelkästään valokuvauksesta vaan myös monista muista asioista. Kaikin puolin reissu oli yksi lukion parhaimmista asioista.
