Viikko Italissa
Kangasalan lukion kansainvälisyysprojektin lähtö Italiaan koitti 13. huhtikuuta iltapäivällä. Saavuttuamme lentokentälle Italian Bergamoon meitä odotti epäonneksemme huono sää. Koululta lähdimme kaikki isäntäperheidemme luo, jossa asetuimme taloksi ja tutustuimme perheeseen.
Seuraavana aamuna kokoonnuimme koululla. Katsoimme italialaisten tekemän kuvaesityksen Suomi-viikosta ja kertasimme tulevan viikon ohjelman. Viimeistelimme myös myöhemmin esitettävät projektityöt, jonka jälkeen olimme onneksemme vapaat koulusta viikonlopuksi. Lauantai-iltana oli ohjelmassa projektiin kuuluvan italialaisen syntymäpäivät hänen kotonaan, missä porukalla pidimme hauskaa tanssien ja musiikkia kuunnellen. Sunnuntaina olikin perhepäivä. Italialaiset olivat suunnitelleet päivän täyteen ohjelmaa, ja pian suuntasimmekin keilahalliin, jossa halukkaat saivat keilata. Hallista suuntasimme pitseria-ravintolaan, jonkalaista ei Suomesta löydy. Pöytään tuotiin pitsa, jonka loputtua tuotiin seuraava ja tämä jatkui niin kauan kun jaksoimme syödä. Tyytyväisinä täynnä italialaista herkkupitsaa lähdimme jokainen omiin suuntiimme ja valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.
Maanantaina lähdimme junalla kohti kaunista Como-järveä. Matka ei ollut pitkä, ja vähän ajan kuluttua saavuimme järvelle, josta menimme pienellä hassulla junalla korkean vuoren päälle. Vähän aikaa yhdessä ihmeteltyämme saimme vapaasti kierrellä ja tutkia kauniita maisemia. Yllätykseksemme vuorelle oli eksynyt myös muita suomalaisturisteja seikkailemaan, joiden kanssa vaihdoimme pari sanaa. Laskeuduttuamme vuorelta, saimme pari tuntia vapaa-aikaa kierrellä paikallisissa kaupoissa.
Tiistaina vuorossa olikin muodin mekka Milano. Aamulla italialaiset pitivät meille draamatunnin, jossa teimme erilaisia näyttelyharjoituksia ja muita ryhmätehtäviä, jotka kuitenkin vaativat keskittymistä. Milanossa vierailimme kahdessa Milanon korkeimmassa pilvenpiirtäjässä. Sää oli puolellamme, ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta luoden ihanan kesän tunnelman huhtikuiseen vierailuumme. Kierrosten loputtua matkasimme täpötäynnä olevalla metrolla Milanon keskustaan näyttävän ja goottilaistyylisen Milanon tuomiokirkon luo, jossa saimme vihdoin hartaasti toivottua vapaa-aikaa shoppailulle.
Seuraavana aamuna bussi lähti koululta kello seitsemän aamulla kohti henkeäsalpaavan kaunista Santha Marghareta Ligurea, jossa ohjelmassa oli patikointia. Aikasesta kellonajasta huolimatta italialaiset ystävämme pitivät huolen siitä, ettei bussissa saanut nukuttua: he lauloivat äänekkäästi koko kolme tuntia kestäneen bussimatkan. Perille päästyämme juoksimme heti rannalle ottamaan kuvia ja ihailemaan jälleen maisemia. Sitten alkoikin päivän urakka, kahdeksan kilometrin kävely, joskin näyttävissä maisemissa. Matkan aikana lupaavalta näyttänyt sää vaihteli auringonpaisteesta ukkoseen, mutta kävelyä se ei pysäyttänyt. Satamassa mutustelimme isäntäperheidemme antamia eväitä ja lyhyen vapaa-ajan jälkeen purjehdimme suurella veneellä takaisin lähtörantaan, jossa jälleen kerran saimme mukavasti vapaa-aikaa.
Viimeisenä kokonaisena päivänä, torstaina, ei ollut koulun puolesta ohjelmassa mitään ihmeellistä. Kokoonnuimme tutussa luokassa koulussa, jossa pidimme projektitöiden esitelmät. Hyvin menneiden esitysten jälkeen suuntasimme junalla läheiseen ostoskeskukseen. Muutamien tuntien kuluttua palasimme koululle, jossa saimme syödä todella hyvää ruokaa. Saimme valita kahdesta erilaisesta tyypillisestä italialaisesta pastasta mieluisimman ja sen vierelle vielä lisukkeita, kuten salaattia, porkkanoita tai kanaa. Aikamoista verrattuna lukiomme tuttuun ja turvalliseen seitiin, mutta täytyy myöntää, että italiassa kouluruoasta joutuu maksamaan, eivätkä nuoret syö koulussa sellaista ateriaa kuin me, vaan vain pieniä välipaloja. Illalla kokoonnuimme porukalla ja pidimme hauskaa yhdessä vielä viimeisen kerran.
Perjantaina 20. huhtikuuta oli haikea lähtöpäivä. Tapasimme puoli seitsemältä aamulla koululla, jossa bussi odotti meitä valmiina viemään lentokentälle. Itku kurkussa halasimme italialaisia ystäviämme ja hyvästelimme heidät herkissä tunnelmissa. Kapusimme bussiin ja aloitimme matkamme lentokentälle ja kohti rakasta koti-Suomea.
Viikko oli virkistävä tauko puuduttavasta lukioarjesta. Pelkkää lomaa matka ei kuitenkaan ollut, sillä projektityö ja päiville suunnitellut ohjelmat muistuttivat, että nyt ollaan koulun matkalla. Kulttuurierot muistuivat jälleen mieleen, kun piti toimia muiden erikoisella tavalla, mikä ajoittain erosi suurestikin Suomen tavoista. Kaikkeen kuitenkin tottui, ja italialaisten perheiden sydämellisyys ja ystävällisyys lohduttivat tuntemattomassa maassa ja talossa asumista, ja loivat lämpimän tunnelman. Ruokakulttuuri oli myös oma osansa, kun ruokatottumukset poikkesivat suuresti toisistaan Italian ja Suomen välillä. Italiassa aamulla syödään hyvin vähän, ehkä pari keksiä tai muuta makeaa ja juodaan teetä tai kahvia. Koulupäivän aikana napostellaan omia pieniä eväitä, kuten keksejä ja leivoksia. ”Lämmintä ruokaa” syödään vasta kotona iltapäivällä ja illalla koulun jälkeen, eikä iltapalaa syödä päivällisen myöhäisen ajankohdan vuoksi. Italialaiset tuntuvat onnekkailta saadessaan asua niin kauniissa maassa suurten, komeiden vuorien ympäröiminä, mutta viikonkin siellä asuessa huomaa, miten yksinkertaisemmin ja helpommin jotkut asiat hoituvat Suomessa.
Kirjoittanut: Sanni Vallittu ja Heini Sjöholm
Valokuvat: Jussi Partanen
Valokuvat: Jussi Partanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti